Hygieeninen laatu

DSC_0044

Karkearehun hygieenisen laadun tarkastelua © Marjut Luoma 2018

Hygieenisellä laadun avulla tarkastellaan sitä voiko karkearehua syöttää hevosille. Hygieenisen laadun pitää olla aina hyvä, koska sen ongelmia ei voida korjata muilla rehuilla. Pahimmassa tapauksessa huonolaatuisen heinän syöttäminen johtaa hevosen sairastumiseen ja kuolemaan. Hygieenisesti hyvälaatuiseen rehuun panostaminen on säästöä kukkarolle. Tyypillisimpiä ongelmia karkearehujen hygieenisessä laadussa ovat homeet.

Ei ole hyvä syöttää hevoselle karkearehua, joka aisteilla havainnoimalla vaikuttaa huonolaatuiselta. Haitalliset tekijät saavat heinän haisemaan erilaiselta ja niihin ilmestyy erilaisia värivirheitä. Esimerkki värivirheestä on säilöheinän muuttuminen ruskeammaksi. (Gibbs 2013, 8.)

Hygieenisesti huonolaatuiset karkearehut voivat sisältää:

  • rikkakasveja
  • homeita
  • maa-ainesta
  • hiivoja
  • bakteereja
  • pölyä
  • vierasesineitä ja raatoja

Hevoset osaavat monesti itse erotella rikkakasvit pois karkearehun joukosta. On kuitenkin hyvä opetella tunnistamaan tyypillisimmät rikkakasvit, jotta ne osaa erottaa rehun seasta. Kaikista rikkakasveista ei ole haittaa hevosille. Esimerkiksi voikukka luokitellaan peltoviljelyssä rikkakasviksi, mutta siitä ei ole hevosille terveydellistä haittaa. Osa rikkakasveista saattaa aiheuttaa makuvirheitä heinään, jolloin se ei välttämättä maistu hevosille. Yksittäiset rikkakasvit voidaan poistaa karkearehun joukosta, mutta niiden esiintyessä suurina määrinä kannattaa paali jättää käyttämättä. (Gibbs 2013, 8; Swinker 2018.)

Homeen pystyy helposti erottamaan karkearehusta: säilöheinässä se erottuu yleensä valkoisena alueena ja kuivaheinässä home esiintyy puolestaan mustina pisteinä. Muunkin väriset homeet ovat mahdollisia, kuten esimerkiksi vihreät ja punaiset homeet. Pilaantuneen heinän voi tunnistaa kädellä kokeilemalla, koska siinä on lämpimiä kohtia. Pilaantuminen on käymisprosessi, jonka sivutuotteena syntyy lämpöä. Muita tuntomerkkejä ovat kokkareisuus (heinänkorret eivät irtoa toisistaan) ja märkyys paalin pinnassa. Toisinaan pilaantuneen säilöheinäpaalin voi tunnistaa myös avaamatta muovia paalin ympäriltä. Pilaantunut paali saattaa painua kasaan, jolloin sitä ympäröimä muovikerros ei ole enää tiukka (kädellä painaessa muovi painuu alemmaksi). (Davison ja Gibbs 2012; Swinker 2018.)

kuivaheinähometta

Kuvissa on pilaantutta kuivaa heinää. Pilaantuneisuus ilmenee mm. mustina pisteinä ja kellertävänä värinä. © Neea Heinonen 2018

säilöheinähometta

Kuvissa on pilaantutta säilöheinää. Pilaantuneisuus ilmenee mm. mustina pisteinä ja valkoisena värinä. © Neea Heinonen 2018

Pilaantunutta tai homeista heinää ei ole hyvä syöttää hevosille ja tällainen paali kannattaa poistaa käytöstä. Ei ole suositeltavaa poistaa homeisia kohtia karkearehusta ja syöttää päällepäin vielä syömäkelpoiselta näyttävää heinää. Vaikka paalista poistetaan havaitut homekohdat, voi paalin edelleen jäädä homeitiöitä. Havaitessa kuivaheinästä hometta, tulee kyseinen paali poistaa välittömästi muiden paalien joukosta, ettei home pääse leviämään. Hevoset normaalisti jättävät homeisen karkearehun syömättä, mutta erittäin nälkäisenä voivat ne sitä syödä. Alla olevassa taulukossa on esitetty hyvälaatuisen karkearehun viitearvot bakteerien ja homeitiöiden osalta. Karkearehun sisältämät bakteeri- ja homemäärät selviävät vain lähettämällä näyte analysoitavaksi laboratorioon. Myös heinän siitepöly voi ärsyttää hevosen keuhkoja. (Davison ja Gibbs 2012; Lillkvist 2002, 150–151; Saastamoinen 2003, 22; Suomen hevostietokeskus ry; Swinker 2018; Tuomola 2017.)

bakteeritasot2

(Viljavuuspalvelu Oy 2009.)

Maa-aines päätyy heinään yleensä korjuuvaiheessa, mutta sitä voi päätyä paaleihin myös huonojen säilytystilojen ja vääränlaisen käsittelyn seurauksena talliolosuhteissa. Maa-aines edesauttaa paalin pilaantumista ja heikentää rehun maittavuutta. Maa-aineksen mukana paaliin voi päätyä haitallisia bakteereja. Yksi tällainen bakteeri on Clostridium botulinum-bakteeri. Kyseinen bakteeri tuottaa hevosille hengenvaarallista hermostomyrkkyä. Bakteeri ei kuitenkaan viihdy paaleissa, joiden kuiva-aineprosentti on yli 45 ja pH-arvo alle 4,5. Myös pilaantuneessa heinässä voi piillä botuliinimyrkytyksen vaara. Karkearehun tulee pilaantumisen lisäksi olla märkää sekä väärinkäynyttä. Myrkytyksen saanut hevonen muuttuu apeaksi ja sillä ilmenee nielemisvaikeuksia. Jos paalista löytyy paljon maa-ainesta, ei sen syöttäminen ole suositeltavaa. (Lillkvist 2007, 162; Viitanen 2007, 31.)

Pöly on lähinnä kuivaheinän ongelma, joka ilmenee yleensä heiniä jakaessa. Hevosten lisäksi pöly on ongelma heinän käsittelijälle. Heinän pöly ärsyttää keuhkoja ja voi aiheuttaa niin hevosille kuin ihmisille hengitystieongelmia. Säilöheinässä pölyisyyttä esiintyy pilaantumisen tai paalin liiallisen kuivumisen myötä. Pölyistä heinää voi liottaa vedessä, mutta sen seurauksena heinästä poistuu ravinteita eikä kasteleminen poista heinästä homeitiöitä. Heinän kastelun voi väittää olevan keinotekoinen keino saada pölyävä heinä näyttämään hyvälaatuiselta. Kastelemista suositellaan vain silloin, kun pölyn voidaan varmasti sanoa tulleen korjuun aikana maasta tai heinän kukinnosta (kukinto niin kuiva, että varisee). Kuivaheinän liottaminen ei tulisi kestää 10 minuuttia pidempää, koska sen jälkeen ravinteet alkavat huuhtoutua pois. (Gibbs 2013, 8; Lillkvist 2002, 150–151; Saastamoinen 2003, 22; Suomen hevostietokeskus ry 2018b; Swinker 2018.)

Vierasesineet ja raadot päätyvät karkearehuihin sadonkorjuun aikana vahingossa. Ihmiset heittävät valitettavasti autoistaan ulos ties mitä esineitä ja roskia, joita ei tiheästä nurmikasvustosta pysty aina havaitsemaan. Pikkueläimiä on mahdotonta huomata traktorin hytistä käsin. Jos huomaat paalissa jotain sinne kuulumatonta, tulee se sieltä poistaa. Eläinten raatojen kohdalla on suositeltavaa hävittää koko paali, eikä vain poistaa raatoa paalista. Clostridium botulinum-bakteerin eräs muoto voi siirtyä karkearehupaaleihin eläinten raatojen mukana. Vierasesineet (pullot, paperiroskat, muovin palaset) on mahdollista poistaa paalista. Paalin syöttämistä voidaan harkita, jos se näyttää hygieenisesti edelleen hyvältä ja voidaan olla varmoja siitä, ettei heinässä ole enempää vierasesineitä. Esimerkiksi, jos paalissa on ollut lasipullo, joka on mennyt rikki, on paali hevosten turvallisuuden kannalta parempi hävittää kuin syöttää. (Gibbs 2013, 8; Swinker 2018; Viitanen 2007, 31.)