Karkearehujen tuottaminen

Paalauskuvia 2010 026

Paalaus ja karhotus © Erkki Heinonen 2010

Hyvälaatuisen karkearehun tuottaminen vaatii asiantuntijuutta, tehokasta korjuuketjua ja suosiollisia sääolosuhteita

Suomessa on 74 000 hevosta. Kyseinen hevosmäärä tarvitsee vuosittain noin 200 miljoonaa kiloa heinää ravinnokseen. Tarve täytetään lähes kokonaan kotimaassa tuotetuilla karkearehuilla ja Suomeen onkin kehittynyt hevosten heinän tuottamiseen erikoistunut ammattikunta. Esimerkiksi Etelä-Suomen Laatuheinärengas ry on koonnut yhteen hevosheinän tuottajia. Hevosten rehujen tuottaminen voi olla maatiloilla sivutoimeentulo. Osa hevostalleista tuottaa itse tarvitsemansa rehut. (Ellä 2015; Suomen Hippos ry 2018.)

Kaikki lähtee suunnittelusta

Hevosille suunnatun nurmen perustamisvaiheessa on hyvä miettiä sitä millaiselle hevosryhmälle tuleva sato on tarkoitettu. Tämä onnistuu parhaiten hevostallien omilla pelloilla, jolloin on helpoin suunnitella tuotanto palvelemaan omia tarpeita. Esimerkiksi apiloiden käyttämistä kannattaa harkita vain silloin, jos halutaan tuottaa rehua kasvaville varsoille, imettäville tammoille tai raskaassa valmennuksessa oleville hevosille. Apila nostaa karkearehujen valkuaispitoisuutta. Tulevan vuoden suunnitelmat on hyvä tehdä edellisenä vuonna, jotta tulevana keväänä voi keskittyä pelkästään peltojen kunnostustoimenpiteisiin ja kylvöihin. Lisätietoa pellon kunnostustoimenpitäistä löytyy ProAgrian julkaisemasta kirjasta Peltojen kunnostus. (Falck 2016; Kokkonen 2015.)

Pellon kunnostustoimenpiteitä ovat muun muassa:

  • Kestorikkakasvien torjunta: torjunta-aineiden avulla hävitetään epätoivotut kasvit pellolta.
  • Kalkitus: pellolle levitetään kalkkia, joka nostaa pH:ta ja parantaa ravinteiden saatavuutta.
  • Kyntö: maata käännetään kyntöauran avulla “ympäri”. Tarkoituksena on nostaa lähemmäs pintaa ravinteikkaampaa maata. Kynnöllä on mahdollista hävittää rikkakasveja.
  • Äestys: Pelto tasoitetaan kynnön jälkeen, jotta kylvö voidaan suorittaa.

Hevosille suunnattu nurmi perustetaan samalla periaatteilla kuin tavallinenkin nurmi. Nurmen perustamisesta voit lukea lisätietoa Farmit.netin sivuilta. Kestorikkakasvien torjunta tulee huolehtia kuntoon ennen kylvöä. Rikkakasvien torjunta toistetaan tarvittaessa kesän aikana eli tapauksissa, jossa rikkakasveja havaitaan pellolla. Osa rikkakasveista voi olla myrkyllisiä hevosille tai aiheuttaa makuvirheitä heinään, jolloin se ei välttämättä maita hevosille. Hevosille haitallisiin kasveihin voit tutustua Anniina Kallioniemen ja Sini Kokkosen tekemästä oppaasta Hevosille haitalliset ja myrkylliset kasvit. (Falck 2016; Kokkonen 2015.)

Tyypillisimpiä rikkakasveja ovat:

valkoapila

Voikukka. Ei ole myrkyllinen hevosille, mutta aiheuttaa makuvirheitä heinässä. © Neea Heinonen 2017

timotei

Pelto-ohdake. Ei ole hevosille myrkyllinen, mutta piikikkäänä kasvina voi aiheuttaa haavaumia suuhun. © Neea Heinonen 2017

valkoapila

Peltovalvatti. Ei ole myrkyllinen hevosille, mutta aiheuttaa makuvirheitä heinässä. © Neea Heinonen 2017

timotei

Jauhosavikka. Ei ole myrkyllinen hevosille, mutta aiheuttaa makuvirheitä heinässä. © Neea Heinonen 2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kasvukauden alussa ja aikana tehdyillä lannoituksilla pystytään vaikuttamaan karkearehujen ravintoarvoihin. Muun muassa valkuais-, kivennäis- ja sokeripitoisuuksiin voidaan vaikuttaa oikeanlaisella lannoituksella. Esimerkiksi oikeanlainen typpilannoitus nostaa nurmen valkuaispitoisuutta. Sokeripitoisuuteen voidaan vaikuttaa nurmen kokonaisvaltaisella lannoituksella. Alilannoitus nostaa nurmien sokeripitoisuutta. Alilannoituksessa lannoitteita käytetään vähemmän kuin pellon tai viljeltävän kasvin ravinnetarpeet vaatisivat. Kasvi ei saa tällöin tarvitsemiaan ravinteita riittävästi, minkä seurauksena esimerkiksi kasvu hidastuu. Pellossa olevat ravinteet selviävät vain teettämällä viljavuustutkimus. Viljavuustutkimuksessa lähetään pellolta maaperänäyte laboratorioon analysoitavaksi. Ravinnetarpeilla tarkoitetaan kasvin tarvitsemia ravinteita (esimerkiksi typpi, fosfori ja kalium) muun muassa kasvua varten. (Falck 2016; Kokkonen; Toivakka 2014.)

 Sadonkorjuu – Helppoa kuin heinän teko

Karkearehujen korjuuaika määräytyy kahden tekijä perusteella: nurmen tähkävaiheen (esimerkiksi kuinka paljon timotein kukinto on tullut esille) ja sääolosuhteiden perusteella. Kuivaheinän korjaaminen pellolta vaatii pitkän ja yhtäjaksoisen poutajakson, jotta voidaan taata heinän hyvä laatu. Säilöheinän teko vaatii hieman lyhyemmän poutajakson kuin kuivaheinän. Sopivan säätilan vallitessa suoritetaan niitto, jota seuraa pöyhintä. Kuivaheinä pöyhitään monesti useammin kuin säilöheinäksi korjattava nurmi. Pöyhintä varmistaa karkearehun tasaisen kuivumisen. Säilöheinä kuivuu pellolla noin 13 vuorokautta säätilasta riippuen – kuivaheinä hieman pidempään. (Falck 2016; Heinonen 2016.)

Nurmi 2011 ja niitto Kuhn 052

Nurmen niittämistä © Erkki Heinonen 2011

Pyöröjä (2)

Pyöröpaaleja pellolla © Tiina Levander 2015

Karkearehun kuivattua riittävästi pellolla, suoritetaan karhottaminen. Karhotuksessa kaadettu nurmi kootaan “nauhoiksi” pellolle. Tämä toimenpide helpottaa paalaamista. Paalauksen yhteydessä säilöheinään lisätään säilöntäaine, joka normaalisti on biologinen. Paalauksen jälkeen säilöntäainetta sisältävä heinä saa ympärilleen säilönnän onnistumisen varmistavan suojamuovin, jota suositellaan laitettavaksi vähintään 14 kerrosta. Vastaavasti kuivaheinä kuljetetaan latokuivuriin, jossa heinän kuivaamista jatketaan puhaltamien avulla, jotta säilyvyys paranisi. Näiden toimenpiteiden jälkeen karkearehut jäävät odottamaan säilytyspaikassaan päätymistään hevosten ruuaksi. (Falck 2016; Heinonen 2016.)