Säilöheinä

DSC_0071

Säilöheinäpaaleja © Neea Heinonen 2018

sanastoasäilöheinä

Säilöheinällä tarkoitetaan karkearehua, jonka kuiva-aineosuuden vaihteluväli on 45–85 prosenttia. Säilöheinä on nostanut viime vuosien aikana suosiotaan hevosten pääkarkearehuna Suomessa. Säilöheinän etuihin kuuluvat suuri pakkauskoko, pölyttömyys ja varastoinnin helppous. Hyvälaatuisen säilöheinän tunnusmerkkejä ovat homeettomuus, vihertävän ruskea väri ja miellyttävän hapan tuoksu. (Falck 2016; Suomen Hevostietokeskus ry 2018a.)

Säilöheinä kääritään muoviin ja sen valmistuksessa käytetään monesti säilöntäainetta. Muovikerroksella ja säilöntäaineella on tarkoitus varmistaa säilönnän onnistuminen. Säilöntäaine voidaan jättää pois, mutta pilaantumisen riski säilönnän aikana on tällöin korkeampi. Pääsääntöisesti säilöheinä on helpommin sulavaa ja ravintoarvoiltaan kuivaheinää parempi. Säilöheinä voidaan paalata joko pyörö- tai suurkanttipaaliksi, mutta pikkupaaleihin sitä ei normaalisti paalata. (Lillkvist 2002, 158–160; Saastamoinen 2003, 22–23; Suomen Hevostietokeskus ry 2018a.)

Säilöheinän säilyminen pohjautuu hapen puutteeseen. Säilöntäaineiden tarkoituksena on vähentää bakteerien ja homeiden esiintymistä heinässä sekä hidastaa käymisprosessin alkamista, kun paalia ympäröitävä muovi on aukaistu. Käymisreaktio tarvitsee toimiakseen happea. Korkea kuiva-aineprosentti estää myös virhekäymisen riskiä, mutta pilaajamikrobien aiheuttamat ongelmat ovat edelleen mahdollisia. Säilöntäaineiden avulla käynnistetään heinässä maitohappokäyminen, jonka sivutuotteena syntyy yhdisteitä. Nämä yhdisteet estävät hiivojen ja homeiden syntymistä. (Falck 2016; Farmit.net 2018; Jaakkola 2007, 14; Planck 2003, 153.)

Hevosille tuotettavissa karkearehuissa käytettäviä säilöntäaineita ovat muun muassa propionihappo, natriumbentsoaatti ja biologiset säilöntäaineet. Propionihappo estää hyvin homeita ja hiivoja, mutta sen teho on riippuvainen karkearehun pH-arvosta. Propionihappoa toimii paremmin märässä karkearehussa kuin kuivassa. Propionihappoa muodostuu myös hevosen suolistossa, kun suolistomikrobit hajottavat kuituja. Natriumbentsoaattilla pyritään propionihapon tavoin ehkäisemään homeita ja hiivoja. Natriumbentsoaattia esiintyy luonnossa marjoissa, kuten esimerkiksi puolukassa ja lakoissa. Biologiset säilöntäaineet lisäävät karkearehuun mikrobeja, joiden avulla pystytään hallitsemaan sitä, minkälaisia mikrobeja karkearehuun muodostuu. Biologiset säilöntäaineet on valmistettu yleensä maitohappobakteereista, mutta niihin voidaan lisätä myös natriumbentsoaattia.  (Autio 2015a.; Evira 2018; Falck 2016; Farmit.net s.a; Jaakkola 2014; Jaakkola 2017; Kokkonen 2015.)

säilöheinämolemmat

Vasemmanpuoleinen: Säilöheinää suurkanttipaalissa © Neea Heinonen 2017          Oikeanpuoleinen: Pyöröpaaleja © Tiina Levander 2017

Kun puhutaan säilöheinästä, vilahtelee keskustelussa monesti myös termit säilörehu ja esikuivattu säilöheinä. Säilörehulla tarkoitetaan karkearehua, jonka kuiva-aineprosentti on 25–45 ja se säilötään yleensä siiloon (sitä ei siis paalata). Säilörehu korjataan pellolta säilöheinää aikaisemmin.  Säilörehu tunnetaan parhaiten nautojen päärehuna. Esikuivattu säilöheinä on samaa tavaraa kuin säilöheinä. Esikuivauksella tarkoitetaan sitä, että heinän annetaan kuivua ennen paalausta päivästä kahteen. Esikuivaus on siis termi, jolla erotetaan säilörehu ja säilöheinä toisistaan. Säilörehun ei anneta kuivua ennen korjuuta. (Falck 2016; Hyyppä ym. 2017, 34; Suomen Hevostietokeskus ry 2018a.)

Siilo

Säilörehua varastoituna siiloon © Neea Heinonen 2016

timoteirakenne

Säilöheinän korjuu alkaa, kun timotein kukinto on tullut hieman esille. Oikean korjuuajankohdan voi selvittää myös tarkkailemalla nurmen valkuaispitoisuutta. Sadonkorjuu aloitetaan, kun valkuaispitoisuus on 120 grammaa yhdessä kuiva-ainekilossa tai hieman alle (tämä pätee tehtäessä optimiheinää). Tämä onnistuu vain näytteitä ottamalla ja lähettämällä ne analysoitavaksi. Säilöheinän korjuuajankohtaa vaikuttaa hyvin ratkaisevalla tavalla yllä olevien tekijöiden lisäksi vallitsevat sääolosuhteet. Heinä kuivuu niiton jälkeen pellolla normaalisti noin kaksi päivää ja tänä aikana olisi suotavaa, ettei sateita esiintyisi. Sade huuhtoo mukanaan niitetystä heinästä ravinteita ja heikentää hygieenistä laatua. (Heinonen 2018.)