Kilpahevonen

kilpahevonen

Esteratsu kilpailuissa © Neea Heinonen 2015

Kilpahevosiksi luokitellaan hevoset, joita valmennetaan säännöllisesti ja niillä osallistutaan suunnitelmallisesti kilpailuihin. Tähän ruokintaryhmään kuuluvat ravihevoset kilpailuihin valmistelevalla ja kilpailukaudella, kilparatsut kilpailukaudella sekä kenttä- ja matkaratsastushevoset. Kilpahevosten energian- ja valkuaisen tarve on huomattavasti suurempi verrattuna moneen muuhun hevosryhmään. Energiantarve voi nousta jopa 100 prosenttia ylläpitotarvetta korkeammaksi. Energiaa kilpahevonen (550kg) tarvitsee 99,5–117 megajoulea vuorokaudessa ja karkearehut muodostavat ruokinnasta 60–80 prosenttia. (Autio 2015b; Luonnonvarakeskus 2018; Saastamoinen 2003, 34–36.)

kilpahevonenkuva.png

Vaikka kilpahevosilla ravinnetarpeet nousevat, on ruokinnassa päärehuna edelleen karkearehut. Myös kilpahevosten kohdalla tulee muistaa, että niiden ruokintaan pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin hevosryhmien kohdalla – perussääntöjen muuttaminen yleensä heikentää tulosta kuin parantaisi. Karkearehujen tulee olla hyvälaatuisia ja ravinteikkaita. Pölyttömyys ja hyvä hygieeninen laatu on ensiarvoisen tärkeätä, jotta hevonen pystyy suoriutumaan kilpailuista. (Autio 2015b; Hyyppä ym. 2017, 24; Saastamoinen 2003, 34–36; Lillkvist 2007, 284.)

Karkearehuina voidaan käyttää kuiva- ja säilöheinää, joista jälkimmäinen on parempien ravintoarvojensa ansioista juuri kilpahevosille sopivaa ravintoa. Valkuaisen määrä kilpahevosten karkearehuruokinnassa olisi hyvä olla 10–12 prosenttia (100–120g/kg ka). Karkearehua voi kilpahevosilla olla vapaasti syötävissä, koska näillä hevosilla on harvoin taipumusta lihomiselle. Vapaalla heinällä varmistetaan karkearehun riittävä saanti, mikä ennaltaehkäisee kilpahevosten yleistä vaivaa mahahaavaa. Heinän maittavuuden takaamiseksi ei kilpahevosten kohdalla kannata valita vähäsokerista heinää, jos sille ei ole terveydellistä estettä. (Autio 2015b; Hyyppä ym. 2017, 24; Saastamoinen 2003, 34–36; Lillkvist 2007, 284.)

Kilpahevosten karkearehuruokintaa on tutkittu viime aikoina entistä enemmän, koska suurien väkirehumäärien aiheuttamista terveysongelmista on tultu tietoisimmiksi. Korkeiden väkirehumäärien suorituskykyä parantavista vaikutuksista ei ole juurikaan tieteellistä näyttöä. Ruotsissa kilpahevosten karkearehuruokintaa on tutkittu lämminveristen ravihevosten avulla. Näillä hevosilla on yleensä korkea energiankulutus. Hevosille on syötetty analysoitua heinää, jonka energia-arvo on ollut yli 10 megajoulea yhdessä kuiva-ainekilossa. Heinän puutteita on täydennetty lähinnä kivennäis- ja vitamiinilisillä. Tutkimuksissa huomattiin, että hevoset pystyivät kilpailemaan ja voittamaan lähtöjä pelkällä karkearehuruokinnalla. Tämän tutkimuksen valossa kilpahevosten heinäruokintaan tulisi panostaa entistä enemmän sen sijaan, että niille syötettäisiin suuria väkirehuannoksia. (SLU 2013.)