Kylmäverinen

Harrastehevonen

Suomenhevonen. © Tiina Levander 2015

Kylmäverisiä hevosrotuja yhdistävänä tekijänä pidetään sitä, että ne ovat olleet alun perin työkäytössä eli ennen traktoreita toimineet maatilojen ”ajoneuvona ja maatalouskoneena”. Niitä yhdistää myös raskaampi rakenne ja ne edustavat yleensä alkuperäisrotuja. Esimerkkejä kylmäverisistä hevosroduista on oma suomenhevosemme, shirehevonen ja pohjoisruotsinhevonen. (Suomen Hippos ry.)

kylmäverinenajatuskartta

Kylmäveriset tunnetaan hyvinä rehunkäyttäjinä, joten ponien lailla niiden kohdalla on hyvä välttää paljon energiaa, sokereita ja valkuaista sisältävien karkearehujen syöttämistä. Hyvä rehunkäyttökyky perustuu tehokkaaseen aineenvaihduntaan. Kevyessä käytössä olevalle kylmäveriselle riittää monesti pelkkä heinä ainoaksi energianlähteeksi. Poikkeustapauksia tässä hevosryhmässä saattavat muodostaa rankassa valmennuksessa olevat yksilöt (esimerkiksi ravihevoset), nuoret hevoset, siitostammat ja iäkkäät hevoset. (Autio 2015b; Kentucky Equine Research Staff 2011; Lillkvist 2002, 154; Suomen hevostietokeskus ry 2018d.)

Vaikka kylmäveriset omaavat hyvän rehunkäyttökyvyn, ei heinämäärää kannata laskea liian pieneksi, jottei suoliston toiminta häiriinny. Kylmäveriset, varsinkin raskaammat sellaiset, tarvitsevat monesti enemmän karkearehua kuin kevyemmät rodut. Tarve vaihtelee 1,5 prosentista 3 prosenttiin elopainosta. Karkearehuina voi käyttää niin kuivaheinää kuin myös säilöheinää. (Autio 2015b; Kentucky Equine Research Staff 2011; Lillkvist 2002, 154; Suomen hevostietokeskus ry 2018d.)