Säilytys

Heinän varastointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska väärin suoritettu säilytys edistää karkearehujen pilaantumista. Huonolaatuisen heinän säilytys on aina vaikeampaa kuin hyvälaatuisen. Aina kuitenkaan edes täydelliset säilytysolosuhteet estä heinän pilaantumista. Onnistuneella säilytyksellä ylläpidetään heinän hygieenistä laatua hyvänä ja hidastetaan ravintoarvojen hävikkiä. Pitkä säilytysaika laskee hieman karkearehun ravitsemuksellisia arvoja. Säilytyspaikkaa suunnitellessa tulee huomioida heinän lisäksi myös käyttäjät. Karkearehut kannattaa säilyttää paikassa jonne kuorman purkaminen on helppoa ja sieltä on vaivatonta käydä hakemassa heinää hevosille. (Airaksinen ja Heiskanen 2015; Etelä-Suomen Laatuheinärengas 2018; Lillkvist 2007, 152–153.)

Hyvä varasto on:

  • turvallinen
  • säilyttää karkearehun laadukkaana
  • helppo täyttää ja hakea rehua käytettäväksi
  • puhtaanapito on yksinkertaista
  • jos täyttö tapahtuu koneellisesti, leveät ovet helpottavat työtä
  • valaistus on riittävä
  • lähellä tallia

 

Kuivaheinä

heinävarastossa

Kuivaheinää varastossa. © Neea Heinonen 2018.

Kuivaheinäerän saapuessa tallille on hyvä varmistaa, ettei heinä ole päässyt kuljetuksen aikana kastumaan. Märkä kuivaheinä pilaantuu nopeasti ja heinäkuorman saapuessa tallille olisi hyvä katsoa kuivaheinän kosteusprosentti. Kosteusprosentin pystyy tarkistamaan heinäpaalista käyttämällä kosteusmittaria. Jos kosteusprosentti on yli 20, menee kuivaheinä todennäköisesti säilytyksen aikana pilalle. Pilaantuneet paalit tulee poistaa välittömästi, kun sellainen huomataan. Homeitiöt leviävät muuten paalista toiseen. Hygieeninen laatu on hyvä tarkistaa ennen kuorman purkamista varastoon. Varastosta on hyvä siivota ennen uuden kuorman purkamista edellisen erän varisseet korret pois. Näin estetään homeiden leviämistä.  (Airaksinen ja Heiskanen 2015; Lillkvist 2002, 150–151.)

kuivaheinänsäilytys

Kuivaheinä tulee varastoida paikkaan, jossa se ei pääse kastumaan. Koneellisen kuivauksen myötä kuivaheinä on monesti niin kuivaa, että ilma sisältää enemmän kosteutta kuin heinä itse. Tämän takia kuivaheinä imee kosteutta itseensä varsinkin katkaisupinnastaan. Kosteuden ehkäisemiseen kuivaheinävarastossa kannattaakin kiinnittää erityisen paljon huomiota. Parhain materiaali kuivaheinän säilytyspaikalle on puu. Käsitelty vaneri ei kuitenkaan ole hyvä vaihtoehto, koska se kerää kosteutta pinnalleen. Kosteussulun tekeminen seinän ja paalien väliin parantaa kuivaheinän säilyvyyttä. Kosteussululla estetään veden siirtymistä seinästä tai lattiasta paaleihin. Yksinkertaisimmillaan kosteussulku voidaan tehdä niittaamalla muovia seinään tai lattialle. Myös olki toimii kosteussulkuna erinomaisesti. Tällöin lattiaa ja seiniä vasten laitetaan ennen kuivaheinää olkipaaleja. Oljen on oltava hyvälaatuista (ei sisällä hometta), koska muuten se saa kuivaheinän homehtumaan. (Bolze ja Holst 2006, 13; Lillkvist 2002, 150–151 ja 158; Saastamoinen 2003, 21–22; Viitanen 2018.)

kosteussulku

Kosteussulku seinän ja paalien välissä. © Neea Heinonen 2018.

 

Säilöheinä

DSC_0001

Säilöheinäpaalien säilytystä © Neea Heinonen 2016.

Säilöheinän saapuessa tallille tai jo ostohetkellä on hyvä varmistaa, että paalin päällä on riittävästi muovia (suositeltava määrä säilöheinälle on 14 kerrosta). Tämä selviää kysymällä tuottajalta. Jos muovia on vähän, kannattaa säilöheinän säilytykseen kiinnittää enemmän huomiota. Kun paalissa on riittävästi muovia, ei heinä näy muovin lävitse eivätkä korret pysty sitä puhkomaan. Paalimuovi ei saa olla rikkoutunut, koska reiät muovissa edistävät paalin pilaantumista. Paaleissa olevat mikrobit ja bakteerit reagoivat hapen kanssa ja pilaantumisreaktio alkaa. Rikkoutuneet paalit voi korjata käärimällä niihin lisää muovia tai käyttämällä paksua teippiä (esimerkiksi maatilateippi). Rikkoutuneet paalit on hyvä syöttää ensimmäisenä. (Bolze ja Holst 2006, 13; Lillkvist 2007, 163; Saastamoinen 2003, 21–22.)

säilöheinänsäilytys

DSC_0011

Reikiä säilöheinäpaalissa © Neea Heinonen 2018

Säilöheinä voidaan säilyttää ulkona, koska sillä on muovi suojanaan toisin kuin kuivaheinällä. Säilytyspaikan tulee olla sellainen, ettei muovi pääse rikkoutumaan. Valitettavasti monet eläimet saattavat rikkoa paaleja. Yleisempiä tuholaisia ovat linnut ja jyrsijät, mutta muun muassa karhujen ja ilveksien on havaittu tuhoavan paaleja. Eläinten aiheuttamia tuhoja voidaan estää tuomalla paalit pois pellolta sekä suojaamalla ne esimerkiksi pressuilla tai rastasverkoilla. Myyrien tuhoja voidaan minimoida säilömällä paalit sorapohjalle, jonka päälle levitetään muovi tai pressu. Eläinten lisäksi myös ihmiset voivat rikkoa paaleja. On suotavaa kieltää lapsia kiipeilemästä paalien päällä. Muovin hajoamisen lisäksi paalikasojen päällä kiipeily on turvallisuusriski. (Viitanen 2018.)

DSC_0070

Säilöheinän säilytyspaikka. Tiivis sorapohja ja paaleja suojaava muovi. © Neea Heinonen 2018.

Optimaalinen säilöheinän säilytyspaikka on sellainen, jossa voidaan minimoida lämpötilojen vaihtelu (päivän sisäinen, vuodenaikoihin ei voida vaikuttaa). Hyvä säilytyspaikka on varjoinen. Lämpö on haitallisempaa säilöheinälle kuin kylmyys. Esimerkiksi avattu säilöheinä (kuiva-aineprosentin tulee olla yli 50) voi pakkasella säilyä syömäkelpoisena kolmisen viikkoa, mutta lämpötilan noustessa kymmeneen lämpöasteeseen laskee säilymisaika noin viikkoon. Lämpötilojen vaihtelu voi aiheuttaa muovikerrosten väliin kondenssivettä, mikä paaliin päästessään aiheuttaa sen pilaantumisen. Kondenssivedellä tarkoitetaan tiivistymisen seurauksena syntyvää vettä. (Lillkvist 2007, 163; Viitanen 2018.)