Siitostamma

Siitostamma (1)

Siitostamma © Tiina Levander 2015

Siitostammalla tarkoitetaan hevosta, jonka päätarkoituksena on tuottaa varsoja. Kyseinen yksilö on harvoin aktiivisessa kilpailu- tai harrastuskäytössä. Toki tämän ruokintaryhmän yleisiä periaatteita sovelletaan muihinkin tammoihin niiden tiineyden ja imetyksen aikana. Tamman ravinnetarpeisiin vaikuttaa tiineyden lisäksi myös ikä ja rotu. Astuttaessa imettävää tammaa, on sen ravinne tarpeet suuremmat kuin tamman, jolla ei ole varsaa alla. Siitostamma käy vuoden aikana kolme vaihetta lävitse: alkutiineyden, lopputiineyden ja imetyksen. (Cronjé ja Lategan 2007.)

Siitostammakuva.png

Alkutiineyden aikana tamman ravinnetarpeet harvoin kasvavat oleellisesti. Monesti tässä kohtaa tiineyttä laadukas karkearehu pystyy täyttämään tamman valkuais- ja energiatarpeet. Sama pätee myös laitumien kohdalla, jossa siitostammat yleensä kesäisin laiduntavat. Imettävä tamma tarvitsee tässä kohtaa kuitenkin enemmän energiaa ja valkuaista kuin varsaton tamma! Kivennäisruokintaa ei tule unohtaa laiduntavan tamman osalta. Laidunruoho ja karkearehut eivät täytä tamman kivennäistarpeita. (Cronjé ja Lategan 2007.)

Nykyisten tutkimuksien mukaan tamman energian, valkuaisen, kivennäisten ja vitamiinien tarve lisääntyy neljän viimeisen tiineyskuukauden aikana. Neljää viimeistä tiineyskuukautta kutsutaan lopputiineydeksi. Valkuaisen tarpeen nousun pystyy täyttämään monesti hyvälaatuisella karkearehulla. Esimerkiksi karkearehumäärän nostaminen yhdellä kilolla voi jo täyttää energiatarpeen nousun. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että kyseessä tulee olla erittäin hyvälaatuinen karkearehu, mitä harvoin on saatavilla. Siitostamman nousseet ravinnetarpeet tulee täyttää muilla rehuilla, kuten väkirehuilla. (Autio 2015b; Cronjé ja Lategan 2007; Hyyppä ym. 2017, 24; Lillkvist 2007, 248–251; Lillkvist 2002, 247–257; Saastamoinen 2003, 30–32.)

Suositeltava valkuaisprosentti siitostamman karkearehussa on 12 – 15 prosenttia (eli 120 – 150g/kg KA). Pellolle, josta kerätään siitostammoille heinää, olisi suositeltavaa lisätä siemenseokseen vaikkapa apilaa nostamaan valkuaispitoisuutta. Ensiarvoisen tärkeää siitostamman ruokinnassa on hygieenisesti laadukas heinä, jotta komplikaatioilta vältytään. Huonolaatuisen heinän syöttämisestä voi seurata varsan luominen. (Autio 2015b; Cronjé ja Lategan 2007; Hyyppä ym. 2017, 24; Lillkvist 2007, 248–251; Lillkvist 2002, 247–257; Saastamoinen 2003, 30–32.)

Käytettäväksi suositellaan siitostammojen ruokinnassa hyvin sulavaa ja vähäkortista säilöheinää (kuivaheinä soveltuu toki yhtä hyvin). Siitostamman kohdalla tulee huomioida ponit ja kylmäveriset, joiden karkearehumääriä ei normaalisti tarvitse nostaa merkittävästi. Siitostammojen ruokinnasta karkearehujen osuus on noin 80 prosenttia, kun käytössä on hyvälaatuinen karkearehu. Vaikka tammat siirtyvät tiineyden aikana joutilaiksi hevosiksi liikunnan puolesta, linjoista kannattaa edelleen pitää huolta. Suunnittele siis karkearehuruokintakin niin, ettei tamma pääse lihomaan liikunnan puutteen vuoksi. Ylimääräiset kilot vähentävät sikiön tilaa ja lihavuus hankaloittaa varsomista. (Autio 2015b; Lillkvist 2007, 255; Lillkvist 2002, 247–257; Saastamoinen 2003, 30–32.)

Tamman ravintoaineiden tarve nousee huomattavasti varsomisen jälkeen ja usein ongelmana onkin tammojen aliruokinta. 500 kilogrammaa painava tamma tarvitsee pelkästään ylläpitoon energiaa 68 megajoulea ja maidontuotantoon puolestaan 50 megajoulea päivässä. Yhteensä tamman energian tarve päivässä on siis 118 megajoulea. Arvot on laskettu noin 550 kilogrammaa painavalle tammalle – mitä isompi hevonen on, sitä enemmän se energiaa tarvitsee. Tamman energian tarve vastaa kilpahevosta. (Autio 2015b; Cronjé ja Lategan 2007; Lillkvist 2002, 247–257; Saastamoinen 2003, 30–32.)

Imettävän tamman karkearehun tulee olla hyvin sulava ja maittava. Heinän tulisi olla paljon valkuaista sisältävä ja vähäkortista. Ruokinnassa käytettävien karkearehujen syötettävät määrät voivat olla peräti 15–25 kilogrammaa päivässä, mutta kesällä tammat ovat yleensä laitumella. Tämä vähentää heinän kulutusta. Karkearehut muodostavat imettävän tamman ruokinnasta 60–80 prosenttia. Imettävän tamman karkearehua syö myös varsa. Tarjotusta heinäannoksesta kaikki ei siis päädy pelkästään tamman mahaan. Suositeltavaa on annostella karkearehua hieman tamman omaa tarvetta enemmän. (Autio 2015b; Cronjé ja Lategan 2007; Lillkvist 2002, 247–257; Saastamoinen 2003, 30–32.)