Terveysvaikutukset

Karkearehuruokinta voi vaikuttaa hevosen terveyteen niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Tulokseen vaikuttaa hevosen yleinen terveys ja käytettyjen karkearehujen hygieeninen sekä ravitsemuksellinen laatu. Heinän laatu vaikuttaa suoraan hevosen ravintoaineiden imeytymiseen, terveyteen, siihen kuinka hevonen suoriutuu sille asetuista tehtävistä ja tietenkin hevosen elinkustannuksiin. Huonosti voivasta hevosesta aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin terveen. Voisikin sanoa, että hyvälaatuisiin karkearehuihin satsaaminen olisi sama asia kuin laittaisi ”rahaa pankkiin”. (Saastamoinen 2003, 19.)

Terveen hevosen tunnusmerkkejä:

  • Karvapeite: kiiltävä ja hyväkuntoinen
  • Silmät: kirkkaat ja täysin avonaiset. Ei eritteitä taikka lasittunutta katsetta
  • Kaviot: tasaiset, ei halkeamia ja kavioaines vahvaa
  • Asenne: valpas ja aktiivinen. Hyvä ruokahalu sekä laumassa pysyy muiden hevosten seurassa. Kipeä hevonen saattaa eristäytyä lajitovereistaan
  • Nestetasapaino: nipistäessä iho palautuu nopeasti tasaiseksi
  • Virtsa: vehnänoljen väristä. Ei sameata taikka tummanpunaista
  • Lanta: kiinteitä palloja. Muunlainen sonta viittaa huonoon pureskeluun tai suoliston ongelmiin. Sulavampi heinä voi auttaa kiinteyttämään lantaa
  • Limakalvot: vaaleanpunaiset. Värin tulee palautua limakalvoa painettaessa 1–2 sekunnin kuluessa
  • Sydämen syke: keskikokoisen hevosen leposyke yleensä 30–40 sykettä minuutissa
  • Hengitystiheys: aikuisen hevosen hengitystiheys on 10-–16 kertaa minuutissa
  • Lämpö: hevosen ruumiinlämpötila on 37–38,2 celsiusastetta

(Rosenlew 2009, 8.)

 

Positiiviset vaikutukset

terveysdia

Hevonen tarvitsee karkearehuja suolistonsa oikeanlaiseen toimintaan. Karkearehuruokinta parantaa hevosen suoliston ja mahan terveyttä. Muun muassa mahahaavoja voidaan ennaltaehkäistä riittävällä ja oikea-aikaisella karkearehun saannilla. Heinä neutralisoi hevosten mahalaukkua, koska pureskellessaan hevonen erittää sylkeä, joka sisältää neutralisoivia entsyymejä. Tämän takia on suositeltavaa tarjota hevoselle heinää ennen väkirehuja. Myös ennen rasitusta on hyvä tarjota hevoselle pieni määrä heinää. Hevonen käyttää heinäkilon pureskeluun keskimäärin 40 minuuttia ja sylkeä muodostuu noin 400 grammaa jokaista syötyä karkearehun kuiva-ainekiloa kohden. Säilöheinän pH ei lisää hevosen mahalaukun happamuutta, koska kuiva-aineprosentin ollessa yli 60, ei säilöheinässä juuri tapahdu pH:n laskua. Tämän seurauksena säilöheinän pH pysyy lähempänä neutraalia kuin esimerkiksi säilörehun. Mitä märempää heinä on, sitä happamampaa se on. Väkirehut tekevät hevosen mahalaukusta happamampaa, koska sylkeä ei muodostu yhtä paljon ja niiden pureskeluaika on huomattavasti lyhyempi. Runsas väkirehuruokinta siis altistaa hevosia mahahaavoille yhdessä stressin kanssa. (Autio 2015c; Lillkvist 2002, 33–35; Lillkvist 2007, 312; Lillkvist 2007, 151; Saastamoinen 2007, 27; Saastamoinen 2003, 5.)

Karkearehuruokinta monesti vähentää stressiä ja häiriökäyttäytymistä esimerkiksi karsinassa, koska pureskelu kestää kauan, jolloin hevosella on tekemistä karsinassaan. Karkearehujen pureskelu kuluttaa hevosen hampaita tasaisemmin kuin väkirehujen pureskelu. Riittävällä karkearehujen saannilla edesautetaan sitä, ettei esimerkiksi hammaspiikkejä syntyisi. (Cooper & McGreevy 2002, 106–111; Lillkvist 2002, 33–35; Lillkvist 2007, 312; Lillkvist 2007, 151; Saastamoinen 2007, 27; Saastamoinen 2003, 5.)

Hevosille suositellaan vähintään 1,5 kilogrammaa karkearehuja per jokaista 100 elopainokiloa kohden, jotta suolisto toimisi oikein. Tämä tarkoittaa 500 kilogrammaa painavalla hevosella 7,5 kilogrammaa karkearehua päivässä. Kyseessä on siis vähimmäissuositus, joten suurempi karkearehumäärä voi olla hevosen terveyden kannalta parempi. Alla olevassa taulukossa esitellään hevosten vähimmäissuositukset karkearehun määrälle painon mukaan. Karkearehumäärät olisi hyvä jakaa vähintään kolmelle tai neljälle ruokintakerralle. Useammista ruokintakerroista ei ole haittaa. (The British Horse Society 2018.)

heinänmäärä

DSC_0041

Heinävaaka, joka auttaa selvittämään kuinka paljon hevosen saama kerta-annos painaa © Neea Heinonen 2018

 

Negatiiviset vaikutukset

Yleisesti voidaan todeta, että oikeanlainen ja hyvälaatuinen karkearehuruokinta edesauttaa hevosen terveyttä merkittävästi, koska sitä kautta vältytään alla mainituilta ongelmilta. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että hevosen ruokkija tietää millaista on laadukas karkearehu. Karkearehuruokinta ei tietenkään ole oikotie onneen, mutta oikein tehtynä se antaa hevoselle hyvät lähtökohdat elää terveen elämän ja suoriutua asetetuista tehtävistä. Iäkkäämmät hevoset vaativat yleensä helpommin sulavaa karkearehua kuin nuoremmat hevoset. Voitaisiin kysyä, että miksi karkearehuruokintaan ei panosteta, kun siitä voisi hyötyä niin hevonen kuin omistajakin itse?

negatiivisetvaikutukset

Negatiiviset vaikutukset johtuvat karkearehuruokinnassa yleensä käytettäessä pilaantunutta heinää, karkearehun määrä on liian vähäinen tai hevoselle tarjotaan ravintoarvoiltaan vääränlaista karkearehua. Karkearehujen huonon hygienian seurauksena voi hevosella ilmetä esimerkiksi hengitysteiden ja suoliston ongelmia, allergioita sekä tietenkin suorituskyvyn heikkenemistä ja nuorilla hevosilla kasvu voi hidastua. Rehuissa olevien homeiden on tutkittu aiheuttavan tammoilla varhaisluomisia, kiimahäiriöitä, kohtutulehduksia ja heikentää tiinehtyvyyttä. Hengitysteiden ongelmat ilmenevät tihentyneenä hengitystahtina sekä köhinänä. Karkearehujen pöly ja homeet ärsyttävät hengitysteitä ja pahimmassa tapauksessa ne edesauttavat puhkurin syntymistä. (Hyyppä ym. 2017, 54; Kokkonen; Lillkvist 2002, 40–41 ja 160; Saastamoinen 2003, 19–20.)

Pilaantuneet karkearehut voivat aiheuttaa kaasuähkyjä ja suolistomikrobien ongelmia, kun rehujen mukana saadut, huonolaatuiset bakteerit valtaavat suolistossa hyvälaatuisten bakteerien alaa. Suolistomikrobien ongelmat ilmenevät yleisimmin hevosilla, joiden karkearehumäärää on nipistetty liian pieneksi. Suolistomikrobien häiriintyminen voi johtaa ähkyyn. Aikuisen hevosen heinämäärä ei saisi olla vähemmän kuin kuusi kilogrammaan päivässä, jotta paksusuolen pieneliöstötoiminta säilyisi hyvänä. Rajoitettujen karkearehuannosten takia
hevosen paksusuolen toiminta voi huonontua, jolloin mikrobisto
ei tuota riittävästi B- ja C-vitamiineja. Myös karkearehujen runsas valkuaismäärä voi muodostua ongelmaksi, joista yleisin oire on ripuli. Karkearehut harvoin allergisoivat hevosia, vaan yleensä allergiaoireita aiheuttavat viljat ja teollisesti tuotetut väkirehut. (Karikoski 2012; Kokkonen 2015; Lillkvist 2002, 40–41 ja 160; Lillkvist 2007, 105, 289–291; Saastamoinen 2003, 19–20.)

Ravitsemuksellinen laadun laskemisesta johtuvat ongelmat harvoin ilmenevät nopeasti, toisin kuin hygienian laskemisesta johtuvat. Ravintoaineiden vähyys karkearehussa johtaa puutostiloihin, vaikkakin karkearehujen kohdalla tätä voidaan paikata lisärehuilla. Ongelmat ovat suuremmat niiden hevosten kohdalla, joille ei syystä tai toisesta voida syöttää lisärehuja. Puutostilat haittaavat kasvua, suorituskykyä sekä tamman maidontuotanto voi häiriintyä. Puutostilat voidaan välttää oikeanlaisella kivennäisruokinnalla. Pelkkä karkearehu harvoin täyttää hevosten kivennäistarpeet! (Saastamoinen 2003, 19–20.)

Liian ravinnepitoisen karkearehun syöttämisen suurin ongelma on monesti esillä oleva kaviokuume ja lihominen (suurin riskiryhmä kylmäveriset ja ponit). Tarkkaa kaviokuumeen syntymekanismia ei ole vielä kuitenkaan kyetty selvittämään. On epäilty, että kaviokuume johtuu rehujen tärkkelyksestä, sokereista ja sen varastomuodosta fruktaanista. Hevosten herkkyys näille tekijöille on yksilöllistä. Kaviokuumeherkkien hevosten ja ponien kohdalla tulee välttää huomattavia määriä sokeria sisältävien karkearehujen syöttämistä. Huomioi kuitenkin, että hevoset ja ponit saavat sokereita muualtakin kuin karkearehusta. Esimerkiksi väkirehut ja porkkanat sisältävät toisinaan huomattavia määriä sokereita. Vähäsokerinen karkearehu ei siis välttämättä ratkaise ongelmaa. (Heikkinen 2008, 25–29; Karikoski 2012; Lillkvist 2002, 40–41.)