Varsa

Varsa

Varsa © Tiina Levander 2015

Käsitteenä varsa on laaja ja se käsittää hevosen ikävuodet vieroituksesta kolmivuotiaaksi asti. Hevosen ravinnetarpeet muuttuvat tällä aikavälillä, mutta kyseessä on kokoajan kasvava hevonen, joka tarvitsee ylläpidon lisäksi energiaa kasvuun. Ruokintaan tulee kiinnittää huomiota alusta alkaen, koska varsa-aikana hevonen saa eväät tulevaisuuteensa. (Autio 2015b; LSU 2018; Saastamoinen 2003, 32–34.)

Varsan ruoka koostuu aina nelikuukautiseksi asti pääasiallisesti tamman maidosta, mutta jo pariviikkoinen varsa alkaa maistella esimerkiksi karkearehuja. Karkearehujen syönti lisääntyy vähitellen ja vieroitusikäisen varsan (kuusi kuukautta) tulisi syödä karkearehuja vähintään 3–4 kiloa. Varsoilla on pienempi mahalaukku kuin aikuisilla hevosilla, joten ruokintakertoja olisi hyvä olla useita. (Autio 2015b; LSU 2018; Saastamoinen 2003, 32–34.)

varsakaavio.png

Hyvälaatuinen karkearehu on muiden hevosten lailla myös varsan tärkein rehu. Varsan elimistö ei ole vielä täysin kehittynyt (varsinkin vierotusikäisen ja sitä nuoremman), joten karkearehujen tulee olla hyvin sulavia ja sisältää vähän kuituja. Varsat pystyvät vieroitukseen mennessä sulattamaan tällaista heinää yhtä hyvin kuin aikuiset hevoset, mutta kortisemman karkearehun sulatus ei vielä onnistu. Myöhään korjattu karkearehu ei ole varsalle paras vaihtoehto kortisuutensa takia. Varhain korjattu karkearehu puolestaan sopii varsalle paremmin. Varhain korjattu karkearehu on lehtevää, minkä johdosta se on helposti sulavaa. Varsojen ruokinnassa voidaan käyttää niin kuiva- kuin säilöheinää. Vapaa heinä on suositeltavaa alle 1-vuotiaille varsoille. Vieroitetun varsan energiantarve on 59 megajoulea vuorokaudessa, kun oletetaan aikuispainon olevan 500 kilogrammaa. (Autio 2015b; Saastamoinen 2016; Saastamoinen 2003, 32–34).

Vuotiaan ja parivuotiaan varsan ravinnetarpeet ovat lähes samanlaiset. Kasvu on hidastunut parivuotiailla varsoilla, joten kasvuun tarvitaan vähemmän energiaa kuin vuotiaan varsan kohdalla. Koska hevonen elimistö on kasvanut, tarvitsee parivuotias varsa enemmän energiaa ylläpitoon kuin yksivuotias, jonka elimistö on pienempi. Tämän takia vuotiaan ja parivuotiaan varsan ravinnetarpeet eivät juuri poikkea toisistaan. Poikkeuksena tässä ryhmässä ovat valmennuksessa olevat varsat. Kolmivuotiaana varsan ravinnetarve alkaa muistuttaa aikuisen hevosen tarpeita. (Autio 2015b; LSU 2018; Luonnonvarakeskus 2018; Saastamoinen 2003, 32–34.)

Joutilas, 1–3-vuotias varsa (550 kilogrammaa) tarvitsee energiaa 70,2 megajoulea vuorokaudessa ja valmennuksessa oleva vastaavan ikäinen ja painoinen varsa 84–91 megajoulea vuorokaudessa. Varsaa on kuitenkin hyvä tarkkailla ja lisätä rehujen saantia, jos varsa näyttää laihtuvan. Energiatarpeet ovat vain suosituksia ja jokainen varsa on yksilö. Varsojen kohdalla on hyvä välttää yliruokintaa, koska ylipainoiset varsat ovat alttiimpia kehityshäiriöille kuin normaalipainoiset. Aliruokinnasta puolestaan seuraa puutostiloja ja kehityksen hidastumista. (Autio 2015b; LSU 2018; Luonnonvarakeskus 2018; Saastamoinen 2003, 32–34.)

Karkearehut muodostavat noin 90–70 prosenttia varsan ruokinnasta ja jopa 75 prosenttia varsojen energiatarpeesta voidaan tyydyttää hyvälaatuisilla karkearehuilla. Monesti varsat tarvitsevat karkearehujen lisäksi valkuaislisän, koska karkearehuissa on harvoin riittävästi valkuaista varsoille. Valkuaista varsat tarvitsevat esimerkiksi elimistön lihasten ja kudosten kasvuun. Varsojen karkearehujen suositellaan sisältävän 12–15 prosenttia valkuaista. Kasvavat hevoset tarvitsevat aikuisia hevosia enemmän kivennäisiä, jotta esimerkiksi luusto kehittyy oikein. Kivennäisruokinta ei siis kannata unohtaa varsojen kohdalla. (Autio 2015b; Saastamoinen 2016; Saastamoinen 2003, 32–34.)

Valmennettavat varsat tarvitsevat yleensä karkearehujen lisäystä ja heinän tulisi edelleen olla hyvin sulavaa, vaikka varsan ruoansulatuselimistö onkin kehittynyt lisää. Varsojen karkearehun tulisi sisältää paljon energiaa sekä valkuaista, jotta väkirehuruokintaa ei tarvitse nostaa liian suureksi, mikä voi haitata suoliston kehitystä.  (Autio 2015b; Saastamoinen 2016; Saastamoinen 2003, 32–34.)